"Isoisät tulivat veneillä Merenkurkun yli vuonna 1918.
Minunkin yksi sukulainen (yksi Lehtimäen kolmesta veljeksistä) konekivääri (silloinen kuularuisku?) veneen keulassa. Mutta mille puolelle se oli menossa...
Sitten 1940 isukit räiskivät Karjalan honkiin kuteja, mutta henki säilyi.
Minäkin synnyin vasta kun sota oli jo ohi ja kaksi atomipommia kurittanut Jaappanin kansaa.
Rupesin 1962 ansaitsemaan jokapäiväistä ostoruokaa. Eläkkeelle pääsin puoliraihnaisena jokin aika sitten.
Nykyjengi saa osa-aikaisia pätkätöitä ja kerää niistä 40 vuotista työuraa saadakseen joskus oman eläkkeensä.
Pätkätöistä ei kovin vakaata tahtia eläkkeitä kerry, mutta ikää siinä karttuu. Elinaikakerrointa rassataan nykynuorille sopivaksi. (Se pienentää niiden eläkettä lisää.)
Suuri osa nykynuorista inhoaa sitä että joku ajaisi kaikkien etuja. Täällähän on kaikki jo valmista. 60 tuntista työviikkoa ei pelätä, sehän olisi vaan kiva että olisi töitä?
Palkoista nyhjääminen on häpeällistä?
Kyllähän bonus johtajat kansalaisille ihan riittävästi maksavat?
Ja kun vaikkapa Wärtsilä tekee kaikkien aikojen bonustuloksen optiokähmijöille niin 1000 duunaria pannaan pihalle.
Mutta perunamuusinuoriso surffaa aurinkorannoilla, laskettelee Himoksen rinteitä, on iloinen ja huoleton. Kaikki siis hyvin.
Ps. Minun yksi lemppari pikkupoikana oli muusata kahvikuppi täyteen pullaa, alle hiukan kahvia, sokeria ja kermaa. Kermaa eikä mitään litkua!"
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment