Seteli ry osallistui mielenosoitukseen Rautatientorilla. Se olisi voinut olla lähtökohta uudelle keskusjärjestölle mutta sitä se ei ihan vielä ollut. 1.6.2016 keräännyttiin Messukeskukseen toteamaan että nyt UK.ta ei tehdä.
Syitä en julkisesti riepottele, niitä on enemmän mitä julkisuuteen on tihkunut.
Kolme Ässää aloitti rauhan ajan sodan julistamalla että he panevat nyt työnantajille otolliset työmarkkinat kehiin säätämällä kansan heille antamalla eduskuntaenemmistöllä pakkolait. Niillä vastustajat muserretaan lakien voimalla! Eli nk. proletariaatti; virkamiehet, YT:llä ulospotkitut rautakourat, muut alemmat palkkaluokat, kuten vaikkapa ministeriön kerrossiivoojat.
Mitähän siitä olisi seurannut, jos he pakkolait olisivat tehneet. Ranskanko malli Suomeen?
Löysin Kalevassa 2.6.2016 julkaistun Ralf Sundin kirjoituksen. Luin sen, tunnustan, hartaudella. Muiden lehtien ajatuksia ei aina oikein ota todesta, näkyy liian hyvin kuka kenen lauluja veisaa.
YLE on tässä mielessä aika usein saman sarjan lehti. ?
Oma Setelin sisäinen pesä:
Setelin jäsenissä on ärhäköitäkin kolmen Ässän ajatusten tukijoita. Tottakai. KIKYyn liitettyjen ratkaisujen paljastuttua jäsenistöstämme alkaa nousta poreilua. Yksi erosi heti. Muutama muu on sillä tavalla vihainen, että Nasse-Sedän murina on pientä lasten sopertelua.
Niinkuin Seteli ry, tai sen jäsen ST ry, olisi kaikkeen syypää.
Näinhän maailma kulkee.
Puheenjohtajana minun pitää näitä viestejä kuunnella. Olen itseasiassa jopa täysin samaa mieltä, mutta mitä tehdä?
Nopeat harkitsettomat eroamiset ovat ihmisen ja jäsenen oikeus, ja niin pitää ollakin. Ja kun vihainen eroaa, ja ovi kolahtaa kiinni, niin sen jälkeen sisälle jääneillä on turvallisempi olo? KIKYn osalta jotkut rivijäsenet taisivat hiffata että jotakin tapahtuu. Ja pelästyivät. Oikeastaan ihan aiheesta. Onhan totuttu siihen että mitään ei tapahdu?
Järjestömielessä Setelillä, ja sen jäsenjärjestöillä, on myös ollut tarvetta virtaviivaistaa omaa sisäistä rakennettaan. Pari ehdotusta on liikkunut, eli että mennään johonkin muuhun butiikkiin. Hyvä ratkaisu, mutta mitä eri jäsenet sanoisivat siitä että lähes sadan vuoden aikana kerätty omaisuus onkin yhtäkkiä jonkun nuoremman yhdistyksen hallussa, noin yhtenä esimerkkinä. Ja kuten Uudessa Keskusjärjestössäkin olisi ollut, eli että emme saisi enää osallistua keskusteluihin, edes takariveiltä? Kunpaa halutaan? Tämä jälkimmäinen on osittain käytäntö jo nyt, ja mielestäni jopa niin pitänee ollakin. Pelkästään senkin takia että pienellä yhdistyksellä ei ole lähettää joka paikkaan edustajaansa, vaikka saisikin niin tehdä.
Yhdistyksiäkö on siis Suomessa liikaa? Kun karsitaan niin ketkä jää jäljelle, ja mistä keskusjärjestöstä? Alkaako järjestöjen nokkimiskilpailu. Osittainhan UK senkin taisi tahtomattaan taustalla aloittaa?
Kukahan sen on ajatellut voittavansa?
Tämä Ralf Sundin kirjoitus on käypää ay-valuuttaa:
Ps. Kun KIKY meni maaliin niin kerrottiin että inflaatio onkin jo 1%, eli sen verran siis lisää sovitut nollalinjat alentavat ostovoimaa.
Turussa aamuauringon idästä noustessa
Juhani Tikkanen
pj
No comments:
Post a Comment