Taiteilijan kuvassa RMS Titanic höyryää suoraan täydellä höyryllä jäävuoren syliin. Lämmittäjät lapioivat vielä hiiliä pannuihin. Jäävuorien rinteillä olisi vielä tilaa ainakin parille jäätä pelkäämättömälle.
Maailmassa tapahtuu asioita, vaikka joskus tulee mieleen että ei aina pitäisi tapahtua.
Vahingoista opitaan aina uutta; esim. taannoinen Italian matkustajaristeilijä ei törmännyt jäävuoreen vaan kosketti kevyesti uppoamattoman lähisaaren vedenalaisia kiviä.
Syyttikö joku Italian merikarttoja? Aina löytyy syyllinen, sodistakin. Jälkeenpäin.
Ja ihmiskunnan pitäisi oppia jotain uutta möhläyksistään?
Syylliset? Titanicin turman syyksi on esitetty niputtain sivullisia, lähistöllä ohimenneestä laivasta ei kukaan tiedä mitään mutta joku ohitti läheltä. Että toinen rahtilaiva itse pysähtyi jäävaaran havaittuaan. Onneksi yksi pyyhälsi noukkimaan ne muutamat paateissaan värjöttelevät.
Kuka oli syyllinen. Ihmisen toimet joka tapauksessa, Titanicin reitin eteen kiilannutta jäävuorta ei voi enää syyttää; se lienee itsekin jo sulanut.
Ja pysyikö huhuttu yhden hiilivaraston tulipalo kurissa? Olisiko se levinnyt joka tapauksessa sieltä?
Kun paljon tehdään ei kaikki aina mene ihan putkeen. Jos menisi niin Italiankaan matkustajalaiva ei olisi raapinut mahallaan pikkuisen saaren rantaa.
No comments:
Post a Comment